Kädet heiluvat, pää heiluu ja hiukset heiluvat, mutta mies on niin terävä, että kasvaa melkein ulos raameistaan.

Kuvassa on Uolevi Lehtinen valmiina asettumaan Tampereen yliopiston muotokuva-aulan rivistöön muiden rehtorikuvien joukkoon.

Markkinoinnin emeritusprofessori Uolevi Lehtinen oli Tampereen yliopiston rehtorina vuosina 1996–1997.

Taiteilija ukka Nopsanen kertoo havainneensa heti Uolevin tavattuaan, ettei nyt olla tekemässä mitään tavallista muotokuvaa. Uolevi ehdotti taiteilijalle suorasukaiseen tapaansa, että tehtäisiin figuratiivinen hahmo täysin abstraktilla taustalla.

– Innostuin siitä heti. Halusin kokeilla sitä, vaikkei se ollut helppo tehtävä. Olen omassa työssäni jo pitkään yhdistänyt realistista ja abstraktia, mutta nyt ensimmäistä kertaa muotokuvassa, Nopsanen kertoo.

Vaikeana työnä Nopsanen piti valon ja tilan vaatimusten muokkaamista muotokuvan kielelle.

– Valo ja tila eivät ole irrallisia asioita. Se on valokuvauksessa ja maalauksessa sama asia, että semmoinen päälle liimattu kuva näyttää oudolta. Sen takia piti saada se valo mukaan siihen tilaan niin, että ne liikkuu.

– Energia oli se asia, mitä halusin kuvata, vastaa Nopsanen kysymykseen muotokuvan tärkeimmästä piirteestä.

– Energia tulee siitä, kun hän puhuu. Hän tuntui semmoiselta hahmolta, että pitää äkkiä saada kiinni siitä mallista, että mikä se on miehiään. Mielestäni aika hyvin pääsin jyvälle, kertoo Nopsanen yhteistyöstään Lehtisen kanssa.

Ensimmäisenä Nopsanen kertoo havainneensa Uolevi Lehtisen kädet.

– Se tuli heti se oivallus, että kädet maalaan kuvaan. Hänen kanssaan hengenheimolaisuus löytyi heti. Innostuin siitä, että pääsin toteuttamaan omia ambitioitani.

Käden liikkeen merkityksen saattoi havaita, kun Uolevi Lehtinen asettui muotokuvansa viereen kiittämään taitelijaa.

– Ei tullut mitään pönötyskuvaa. Meillä oli yhteinen lähtökohta ja idea, Uolevi kiitteli.

– Kyllä minusta olisi saanut miellyttävämmänkin kuvan, mutta työ olisi pitänyt aloittaa jo 50 vuotta sitten. Mutta olisikohan se enää ollut sopiva tähän tilaisuuteen?

Teksti Heikki Laurinolli
Kuva Teemu Launis

Tampereen yliopisto:
ajankohtaista:
yliopistouutiset:
Ajankohtaista
 
 Professori Uolevi Lehtisestä eloisa muotokuva
  Emeritusprofessori Uolevi Lehtisen muotokuva paljastettiin maanantaina 17. lokakuuta Tampereen yliopistolla. Torvikopla Mini Band laittoi tilaisuuden alkuun rytmikkäästi musiikillaan, ja samanlainen energisyys paistoi myös juhlan päävieraasta, juuri 70 vuotta täyttäneestä emeritusprofessori Lehtisestä.

Taitelija Jukka Nopsanen on maalannut Lehtisestä muotokuvan, jossa yhdistyvät perinteinen figuratiivinen muotokuva ja täysin abstrakti tausta. Muotokuvan yliopiston taidekokoelmiin vastaanottanut kansleri Krista Varantola arveli, että olisi ollut mahdotonta kuvata Lehtistä poseeraamassa perinteisessä muotokuvassa. Maalaus onkin tyyliltään eloisa: Lehtisen kädet liikkuvat  puheen mukana, aivan kuten hänen esiintymistyyliinsä kuuluu.    - Uolevi on kuvassa itsenään, eläväisenä, suorastaan liikkeessä. Hän siinä varmaankin näyttää, miten jokin iso asia pitäisi yliopistossa toimia, Varantola kuvaili teosta.

Paljastustilaisuuden puheosuuden avannut rehtori Kaija Holli muistutti, että Lehtisellä on näkemystä muualtakin kuin Tampereen yliopistosta. Monissa yliopistoissa ja maailmalla vieraillut Lehtinen muodostaakin näin hahmon, jonka liikkuva toimintatapa on tarpeen myös tämänpäivän yliopistomaailmassa.      - Lehtisen tieteellinen tutkimustyö on merkittävä ja se jatkuu edelleen. Ura ei lopu siihen, että poistuu yliopiston palkoilta, Holli korosti ja kertoi arvostavansa emeritusprofessorien työtä yliopiston hyväksi.  

   Taiteilija Nopsanen kiitti Lehtistä yhteistyöstä ja yhteisymmärryksestä, johon taiteilija ja Lehtinen pääsivät muotokuvan tyylistä. Nopsasen mukaan valo ja tila asettavat muotokuvalle vaatimuksia, eikä esittävän hahmon ja abstraktin taustan yhdistäminen ole siten helppoa muotokuvan genressä.     - Abstraktius ilmentää energiakenttää, jota nimitän puhujan ajatusten virraksi. Diagonaaliset jännitteet muodostavat sommitelman, Nopsanen analysoi teostaan. 

  Professori Lehtinen oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen kiitellen sitä, ettei muotokuvasta tehty ”pönötyskuvaa”.   - Esitän syvän, nöyrän kiitoksen, että olen saanut olla mukana tässä upeassa yliopistossa ja sen toiminnan kehittämisessä, Lehtinen sanoi.Uolevi Lehtinen toimi Tampereen yliopistossa yrityksen taloustieteen professorina 1980 - 2004 ja taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan dekaanina 1983 - 1985. Yliopiston rehtorina Lehtinen oli vuosina 1996 - 1997.

   

12.10.-31.10. Jukka Nopsanen: Huolellisia maalauksia - Omsorgsfulla målningar. Galleria Johan S

Yleisenä pyrkimyksenäni taiteessani on ollut tarkastella toisaalta ihmisen ja luonnon välisiä suhteita, toisaalta yleisiä ja yksityisiä esteettisiä eli taiteellisia ilmiöitä. Näyttelyn nimi Huolellisia maalauksia viittaa sekä sisällöllisiin kysymyksiin että muotoon. Sisältö ei välity ilman taiteellisesti korkeatasoista teknistä toteutusta. Luonnon olemassaolon kannalta ihmisen toiminnasta on ollut pelkkää haittaa.

Nyt tilanne on kärjistynyt äärimmilleen, on jo kyse ihmislajin säilymisestä luonnonvarojen ehtyessä. Saastuminen ja ilmastonmuutos ovat jo aiheuttaneet laajaa sukupuuttoa ja muuta korvaamatonta ympäristötuhoa. Tähän on johtanut välinpitämättömyys ja henkisistä arvoista luopuminen. En kuvittele taiteen ratkaisevan laajoja ongelmia, mutta yksityisen ihmisen taiteellisella elämyksellä voi olla valtava merkitys. Tarkastelen maailmaa tämän tiedostaen, maalauksen keinoin, maalaustaiteen perinteiden jatkumossa.

Osa maalauksistani käsittelee suoraan edellämainittuja asioita. Figuratiivinen kuvaus eläimistä luonnossa, oudoissa ympäristöissä tai täysin surrealistisesti, on usein rinnastettu abstraktiin muotoon, mikä taas on kuvaamassa ihmisen vaikutusta. Tavoittelen kuvallisesti jännitteistä, dramaattista sommittelua. Teoksissa on kerroksisuutta, ristiriitaa ja mystisyyttä.

Osa taas lähestyy teemaa toiselta kannalta, arvojen kautta. Näissä uusissa töissä pohdin henkisten ja hengellisten arvojen muuttumista ja kuihtumista. Käytän taidehistoriallisia sitaatteja yhdistettyinä joko abstraktiin muotoon tai esimerkiksi suomalaiseen luontoon. Yhdistelmiä on loputtomasti. Syntyy surreaalisia, selittämättömiä merkityksiä, jotka puhuvat meille taiteen irrationaalisella kielellä. Taiteen mestarilliset saavutukset edustavat sitä hyvää, mitä ihminen on saavuttanut. Luonto on elämän ehto, siis hyvää. Rinnastus voi olla esim. ” hyvä ja hyvä”. Viittaan teokseen Kolmen karhun temppeli , missä kolmen maalauksen ikonostaasi on sijoitettu luonnon kirkkoon. Ikonisitaatit rinnastettuna abstraktiin muotoon kertovat siitä, miten ihminen luopuessaan eettisistä ja hengellisistä arvoistaan rapautuu sisäisesti. Tällöin ahne ihminen riistää luontoa ja toisia ihmisiä. Syy- seuraussuhde on ilmeinen. Maailma on ihmeitä täynnä. Jo maalattu tai piirretty kuva sinänsä on pieni ihme, kun me vain opimme näkemään sen.

   Articles and Interviews 

Beyond Reality / Miraculous Paintings  (5.2. 2013-24.2.2013, Gallery Johan S, Helsinki)

 Art has always played a central role in my life since I was born to a family of artists. Thus my very first inspiration was the art I saw at home as a child. Later on I have been inspired by all the beauty everywhere around us. Art has kind of become my mirror which I reflect my surroundings, nature and human being through. I see art as an important tool in self-analysis too – what it is like to be an artist today? I think people are not necessarily willing to see art beside science.

                             Global warming, the contamination of the environment and the damaging influence of the human being on nature are significant themes in my art. I consider the people acting like they do to be the result of greediness which in turn results from people abandoning their moral values. If we are only thinking materialistically we will deprive and destroy the nature around us. Science researches substances, space, time and life itself but also art is examining and observing our everyday life, the wonders we experience, our dreams, beauty, the nature. Only art among everything else we find sacred has been able to create pictures through the ages. What I have always been seeking for is to bring together what is known by science and what is understood in art.

                             Beauty is as important as nourishment for us. Today we live in an ugly environment polluted by cars and we are constantly surrounded by both visual and mental dirt. We neither respect each other nor earth, watersheds, animals or plants. One of my works called “No more fish?” can we all parents see as a question from our children; what kind of a world are we going to leave after us? By means of art we could even try to find solutions and on the other hand see all the miracles we live with.

                             In my newest pieces of work I have tried to deal with beauty, sublimity and the importance of a miracle. This inner fight of a man probably arises in my work called “The Wall”. I feel like fighting against heavy odds when bringing out these questions. My work “Entropy” represents the direction of time and the decreasing order. Time and substance and the time’s direction are all miracles. A polar bear cub comes to a new world wondering where its familiar world has disappeared. The works called “The Revelation” reflect our yearning for spirituality.

                             By means of art I have wanted to demonstrate and sometimes underline that we live in the midst of miracles! Beauty or sublimity is not a fashionable subject. I believe, however, that we all long for a deep, sensitive, a bit of mystical life. I have also always trusted on the capability of the nature to repair itself though in my work “The Entropy” I describe my fear of the direction of time and reducing order. On the other hand, the mosaic surfaces in my works represent continuous move both colour and nature and life.

                             I am not supposing that art would solve any problems but from an individual point of view it can mean a lot. On the other hand, that’s exactly the reason why the reciprocal alliance of spirituality and science could be the key to the problem of the whole mankind.

Jukka Nopsanen

 Author of a week - Interview at Smyart

 When did you start to be interested in art? Why did you choose to draw?

I have been interested in art so long I can remember. My both parents and two oncles and a cousin are painters and I used to observe and imitate them. I didn`t choose to draw but I painted in watercolours since having three years old. I ever could not see any other way of life. 

 Do you remember your first artwork, what was it like?

I can not remember my first artwork, but some of the earliest ones still exist. They are paintings, soft, dark and abstract ones.

What are your favorite topics and why? Is there anything you would not depict?

It`s a bit more complicated issue. The nature, the wonder of life itself are essential subjects. I`m interested in the relationship between man and nature. The wild nature is shrinking by the effect of man. There are threats like pollution, deforestation, global worming and so on and on. I would like to take stand for the nature and environment and animals.

How education has influenced your creativity and changed your professional way?

Those days painters used to study at the Academy of Fine Arts in Finland. It was wery useful. We learned to draw and paint the life model. We got the professional skills to draw and paint. This allows me to paint what I like, even portraits.

From which authors do you get inspiration?

There are so many favourite artists. I admire Greek statues, renaissance painters, e.g. Leonardo da Vinci, Piero della Francesca, Giotto. Also many others, Rembrandt, William Turner, John Singer Sargent and of course the Impressionists.

What, do you think is the place of visual arts in today`s life? Do you think art can influence the public life?

Our world has become very visual. The problem is, that our urban environment doesn`t look usually very good. There is the place of arts today. Human beings who like visual arts also take care of the appearance of their surroundings. I think art can influence the mind of a human being and consequently the surroundings of us. Having more public art and beautiful cities and views, the life would be better and there were less psychological illnesses. Human beings are stressed, they have lost their values and dreams. Art can deal with these abstract issues and give us hope.

Do you think that nationality has its place in art?

Yes, I do. Different nations have various traditions and habits and they can give their own contributions to art.

Are there any projects you are working on at the moment?

Yes there is. I´ll have my next exhibition in Helsinki next october. It will be my 31th solo exhibition. Then I´m going to show new paintings which deal with the human mind, the greed, the values and how they are in relation to the natural world.

How do you see your future?

I would like to see it positively. I think that till today I have become more mature and learned from my mistakes, I hope. I know what I want to say and why. I think that I have some skills to execute those ideas. Here, as always, the problem is that it is so hard to get ones work known. The economical situation of artists in Finland is difficult. I have been working at the University of Art and design, today Aalto University, as a teacher of drawing and painting. I have also been painting portraits all these years.

Would you say in one sentence what is the art for you?

It is the most substantial content and meaning of my life.